Minulla on blogi myös Aamulehden blogeissa. Alla on ensin esittelyni siellä ja sitten kopioituna sinne kirjoittamiani asioita aikajärjestyksessä kirjoituksesta "Messiaan odotusta, täyttymys ja sitten pettymys" alkaen.

Olen psykologi ja psykoterapeutti, jolla on yksityisvastaanotto Tampereella osoitteessa Näsilinnankatu 25 B 6. kerros. Olen pitänyt blogia osoitteessa metsantahti.simplesite.com, mutta kirjoitellut sinne tosi vähän ja harvoin. Tarkoitukseni on bloggailla minua kiinnostavista asioista ja tietenkin omaan alaani liittyen. Tämä Aamulehden blogi voisi olla hyvä foorumi käydä keskustelua ja tuoda esiin omia näkemyksiään kiinnostavista asioista.

 

Messiaan odotusta, täyttymys ja sitten pettymys

Kun johtajia valitaan, saattaa esiin tulla ilmiö, jota kutsutaan nimellä "messiaan odotus". Odotetaan ikään kuin Messiasta, pelastajaa, kaiken uudeksi luovaa muutoksen luojaa. Tämä odotus saa suuret joukot toivomaan: Nyt se vihdoin tapahtuu. Prosessi näyttää kuitenkin etenevän aina samalla tavalla: Jos odotus täyttyy, eli löydetään todennäköinen Messias, silloin odottajat innostuvat - nyt se on löytynyt. Tämä innostus alkaa tarttua myös muihin, jotka eivät alunperin ajatelleet kyseistä henkilöä "messiaana". Sitten prosessi etenee kiihtyvällä tahdilla niin, että odotetusta "messiaasta" tulee johtaja. Tämä ilmiö voi tapahtu ja tapahtuukin usein yrityksissä ja yhteiskunnallisissa organisaatioissa. Niissä kuitenkin "messiaan" odotus alkaa vasta sitten, kun uusi johtaja on valittu. Demokraattisissa yhteiskunnalisten johtajien valintaprosesseissa tämä ilmiö näkyy usein hyvin selvästi ja vähän eritavalla kuin yrityksissä ja työyhteisöissä. Kun demokraattinen prosessi alkaa nostaa esiin johtajaehdokkaita, esiin saattaa tulla joku, joka täyttää odotetun "messiaan" mielikuvan. Hän on usein menestynyt ja arvostettu omalla alallaan. "Mesias" tulee yleensä tavallisten valtarakenteiden, nykykielellä eliitin, ulkopuolelta. Hän ei toisin sanoen ole ryvettynyt esim. politiikassa ja on siksi puhdas, siis "messias".

Prosessi etenee sitten niin, että kun "messias" on löydetty hänen ympärillään alkaa laajeneva innostus ja usko - nyt pelastaja on löydetty. Innostus etenee laajenavina kaarin ja yhä useampi uskoo tähän pelastajaan. Tämä prosessi johtaa yleensä siihen, että tämä "messias" aikanaan valitaan suuren innostuksen vallassa johtavaan tehtävään. Tämän täyttymyksen jälkeen sitten odotus jatkuu - kohta alkaa tapahtumaan. Mutta koska asiat ovat edelleen vaikeita, mitään odotettua muutosta ei tapahdu ja sitten seuraa pettymys.

Tästä prosessista on paljon esimerkkejä Suomen viime vuosien politiikasta. Ahtisaari oli "messias", joka oli politiikassa ryvettymätön ja häneltä odotettiin paljon, mutta kuika sitten kävikään. Ahtisaari syytteli viime kesän kirjanjulkistamistilaisuudessa vieläkin omia prsidentiksi nostajiaan. "Messias" osoittautui itsekin pettyneeksi ja katkeraksi. Onhan tietenkin hyvä huomata, että omalla alueellaan, kansainvälisessä diplomatiassa ja sovittelussa, hän on nobelin arvoinen mies. Toinen "messias", joka heti tulee mieleen on tietenkin Alexander Stubb, hänkin valittiin tehtäväänsä suurin odotuksin, mutta sitten tuli pettymys. Samalla tavalla näyttää käyvän myös pääministerillemme Juha Sipilälle. Hyvin lyhyessä ajassa hän nousi monien "messiaaksi" ja siitä valtavalla nosteella pääministeriksi. Mutta edellää kuvattu "messiasprosessi": odotus - täyttymys - pettymys näyttää hänenkin kohdallaan tapahtuvan.

Vastaava "messaiasprosessi" on meneillään todellisessa suurvallassa USA:ssa. Mitä siellä lainkaan tulee tapahtumaan, kun tämä "messias" tulee valtaan 20.1.2017. Jää nähtäväksi. Tällainen "messias" on ollut naapurimaassamme Venäjällä vallassa jo toistakymmentä vuotta. Hän pysyy aina vaan "messiaana", siis sekin on mahdollista. Hänen kohdallaan lainausmerkit sanan messias ympäriltä voi kai poistaa, mutta ei ehkä vielä ole syytä kirjoittaa sanaa isolla alkukirjaimella.

Nykyisin sana eliitti on yleisessä käytössä ja se tarkoittaa ilmeisesti, jotakin todellisuudesta ja tavallisesta kansasta vieraantunutta. Tälle eliitille ovat tulleet yhä enemmän vastavoimaksi nämä täysin eliitin ulkopuoleta tulevat kansalaiset, jotka jollakin tavalla näyttävät paremmilta tai ainakin puhtoisemmilta kuin eliitti. Se on kuitenkin hassua, että joku on voinut pätevöityä erilaisissa yhteiskunnallisissa ja poliittisissa tehtävissä vuosikymmeniä, mutta hänet nähdään kykenemättömäksi virkaan, jossa juuri tätä kompetenssia tarvitaan. Tällöin ulkopuolelta tulevat, tällä alalla täysin kokeattomat, mutta omissa erityistehtävissän pätevöityneet henkilöt voivat ohittaa kokeneet ja monissa liemissä keitetyt ammatilaiset tuosta vaan. Kun ajattelen mitä tahansa johtotehtävää, vaikkapa yrityksissä, siihen pyritään palkkaamaan aina pätevin ja kokenein. On kummallista, että yhteiskuntien keskeisimpiin johtajan tehtäviin voidaan valita täysin ulkopuolelta tuleva ja kaikkein kokemattomin hakijoista, kuten viimeksi USA:ssa ja useita kertoja Suomessa on tapahtunut.

Kysymyksiä ja vastauksia eläkeindeksistä

Luin juuri uuden kirjan "Eläkekatekismus", jonka alaotsikko on tämän kirjoitukseni otsikko (Into Kustannus Oy, 2016). Kirjan on kirjoittanut Kimmo Kiljunen, valtiotieteen tohtori, Suomen Senioriliikkeen puheenjohtaja ja entinen pitkäaikainen kansanedustaja. Suomen Senioriliike on käynnistänyt kansalaisaloitteen työeläkeindeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi. Eläkekatekismus arvioi kysymys kerrallaan palkkatasoindeksiä puoltavat ja vastustavat perusteet. Olen seurannut pitkään tämän asian ympärillä käytyä keskustelua ja näyttää siltä, että Senjoriliike on aloitteineen jäänyt koko lailla yksin, vaikka Kimmo Kiljunen on asiallisesti ja maltillisesti tuonut esiin aloitetta puoltavia kantoja. Kansalaisaloitteen on allekirjoittanut 85 337 henkilöä, varmaankin juuri itse eläkkeellä olevia. Muita aloite ei näytä juurikaan kiinnostavan.

Olen itse nostanut tätä asiaa silloin tällöin keskusteluun eri yhteyksissä ja näyttää siltä, että suurin osa ihmisistä ei ole kovinkaan hyvin tietoinen tai edes kiinnostunut koko asiasta. Aloite saa vastaansa työeläkeyhtiöt, suuren osan mediaa, ja ennekaikkea nuorisojärjestöt yhtenä rintamana. Näyttää myös siltä, että kaikki puolueet ovat aloitetta vastaan. Kimmo Kiljunen toteaa kirjassaan, että ensi syksynä poliittiset päättäjät joutuvat kansalaialoitetta käsitellessään valitsemaan joko eläkeläisten edelleen köyhdyttämisen tai eläkeyhtiöiden kasvun hillitsemisen ja nuorten työllistämisen väliltä. Kun lukee Kiljusen kirjan näyttää jopa siltä, että vastustaessaan tätä aloitetta nuorisojärjestöt asettuvat nuorten omaa etua vastaan, vaikka toisin kuvittelevat.

Kirjan takakannessa on seuraava teksti: "Suomessa eläkejärjestelmä voi hyvin, mutta eläkeläiset huonosti. Eläkkeensaajat ovat ainoa tulonsaajaryhmä, jonka elintaso laskee lakisääteisesti. Eläkkeiden nostaminen olisi kustannustehokkainta elvytystä. Mutta me emme turvaa edes eläkeläisten ansaittua tulotasoa. Sen sijaan me siirrämme jättimäiset eläkevarat ulkomaille ja kuivatamme kansantaloutemme." Painavaa tekstiä ja kirja perustelee mielestäni hyvin nämä näkökulmat. Kirjan luettuani olen vakuuttunut siitä, että Suomen Senjoriliikkeen aloite on tutustumisen ja monipuolisemman keskustelun arvoinen, kuin viime aikoina on tapahtunut. Hyvä kirja ajankohtaisesta aiheesta.

Nykyisin on yhä enemmän alettu tehdä taloustieteellistä tutkimusta myös psykologisesta näkökulmasta. Tätä tutkimusalaa kutsutaan käyttäytymistaloustieteeksi eli behavioristiseksi taloustieteeksi.

Wikipedia määrittelee tämän alan seuraavasti:

"Käyttäytymistaloustiede eli behavioristinen taloustiede on taloustieteen tutkimussuunta, jossa tutkitaan psykologisten, sosiaalisten, kognitiivisten sekä tunneperäisten tekijöiden vaikutusta ihmisten ja instituutioiden taloudelliseen päätöksentekoon sekä niiden seurauksia markkinoihin ja resurssien jakoon. Behavioristinen rahoitus (engl. Behavioral finance) on siihen läheisesti liittyvä tutkimusala, joka pyrkii tarjoamaan psykologisia ja tunneperäisiä selityksiä erilaisiin rahoitusmarkkinoilla esiintyviin anomalioihin. Behavioristisen rahoituksen tutkimusasetelma pyrkii huomioimaan sen, ettei ihminen kykene tietokoneen tavoin toistamaan täysin rationaalista päätöksentekoa. Usein ihmisen toimintaa, käyttäytymistä ja ajattelua ohjaavatkin erilaiset kognitiot ja tunteet. Siksi behaviorististen alojen tutkimuksessa ollaankin tyypillisesti kiinnostuneita taloudellisten toimijoiden rationaalisen päätöksenteon rajoista. Käyttäytymistieteelliset mallit sisältävät usein näkökulmia psykologiasta, neurotieteistä sekä mikrotaloustieteestä."

Olen alkanut perehtyä tämän alan tutkimukseen ja tarkoitukseni on kirjoittaa tästä aiheesta täällä blogissani. Englannin Brexit-kansanäänestys on tietysti eri asia, mutta siinä näkyy selvästi, millaista ihmisten päätöksenteko on, kun he päätyvät jollekin kannalle monimutkaisessa ja moniulotteisessa asiassa. Aika usein keskeinen elementti päätöksenteossa on tunne ja rationaaliset perustelut syrjäytyvät. Tämä kuvaa oivallisesti myös ihmisten taloudellista päätöksentekoa. Tämä näkyy esim. pörssikurssien heilahteluissa. Ne eivät pohjaudu vahvasti rationaalisuuteen, vaan aina on vaihtelussa mukana myös massojen tunnevaltainen ajattelu.

Kiistelty psykiatri ja psykoanalyytikko Wilhelm Reich julkaisi vuonna 1933 kirjan "Fasismin massapsykologia". Kirjassan hän tarkastelee ihmisjoukkojen psykologiaa ja häntä pidetään psykopoliittisen  tutkimuksen edelläkävijänä. Hänen kirjansa tarkastelee sitä, miten psykologisesti on ymmärrettävissä fasismin nousu (siis jo 1933). Kirja ei varmaankaan täytä nykyisiä tieteellisen psykologian vaatimuksia, mutta on varhainen esimerkki yrityksestä tarkastella massa-psykologisia ilmiöitä. Nykyinen käyttäytymistaloustiede tekee tämän tarkastelun huomattavasti tieteellisemmin ja perustellummin sekä yksilöiden että massojen tasolla.

Ostin Terra Cognitalta kaksi kirjaa käyttäytymistaloustieteen alalta ja aion niihin nyt tutustua. Kirjat ovat Daniel Kahneman: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti (Terra Cognita, 2012) sekä Richard H. Thaler: Väärin käyttäytyminen, käyttäytymistaloustieteen synty (Terra Cognita, 2015). Molemmat ovat Kimmo Pietiläisen suomentamia. Pietiläinen on todellinen työn sankari, hän kääntää väsymättömästi tällaisia kirjajättiläisiä vuodesta toiseen tieteen eri alueilta. Hänen työnsä kokonaisuus on suuri kultturiteko Suomessa. Hatun nosto ja kunnianosoitus hänelle.

Kahden edellä mainitun kirjan kirjoittajista on mainittava seuraavaa:

Kahneman on merkittävimpiä eläviä kokeellisia psykologeja. Hänen työnsä on haastanut arvioinnin ja päätöksenteon rationaalisen mallin. Hänen tutkimuksensa ulottuvat taloustieteestä lääketieteeseen ja politiikan tutkimukseen ja niillä on ollut laaja vaikutus näillä aloilla tetäviä päätöksiä koskeviin käityksiin. Kahneman on saanut taloustieteen Nobelin-palkinnon käyttäytymistaloustieteen syntyyn johtavasta työstään. Kovin moni psykologi ei ole saanut Nobelin-palkintoa, joten hän on tässäkin edelläkävijä.

Thaler on käyttäytymis- ja taloustieteen professori Chicagon yliopistossa. Hänen kirjansa on kiehtova ja usein riemastuttava kuvaus hänen pyrkimyksistään palauttaa yliopistotaloustiede maan pinnalle. Tätä tehdessään hän tuli perustaneeksi tieteenalan käyttäytymis-taloustiede ja muuttaneeksi tapamme ajatella taloutta, itseämme ja maailmaa. Perinteinen taloustiede olettaa, että olemme rationaalisia toimijoita. Thaler on tutkimuksissan osoittanut, ettemme ole, vaan perinteisen järkevyyteen perustuvan taloustieteen vastaisesti sorrumme kaikenlaisiin vinoutumiin, emmekä tee järkeviä päätöksiä.

Nämä kaksi kirjaa ovat hyvin suositeltavia, jos haluaa laajentaa taloustieteellistä näkemystään uusimpaan käyttäytymistieteelliseen ja psykologiseen suuntaan.